Mahdollisuuksia oppia

Alku Mattilan teos Sävy kantaesitetään Tampering Trion Vuoropuheluja-konsertissa festivaalin ennakkotapahtumassa. Blogissamme Mattila kertoo teoksen syntyprosessista sekä Tampering Ensemblen ja pirkanmaalaisten musiikkioppilaitosten yhteishankkeeseen osallistumisesta.

Biennalen ennakkopäivän konsertissa kuullaan Tampering Ensemblen ja kolmen pirkanmaalaisen musiikkioppilaitoksen yhteishankkeen satoa. Hankkeessa me sävellysoppilaat olemme päässeet työskentelemään Tampering Ensemblen muusikkojen Jenni Halosen, Milo Linnovaaran ja Taina Raittilan kanssa sekä säveltämään teokset, jotka kuullaan ennakkopäivänä. Hankkeessa on kolme yhteistä työpajakertaa, joista viimeinen on vielä edessäpäin tätä kirjoittaessani.

Työpajoissa olemme muun muassa tutustuneet soittimiin, joille hankkeen puitteissa sävellämme. Soittajat ovat käyneet kanssamme läpi perusasioita heidän soittimistaan ja esitelleet meille perussoittotekniikoita ja myös laajennettuja soittotekniikoita. Soittimiin perehtymisen lisäksi olemme päässeet testaamaan ideoitamme soittajien kanssa ja kuuntelemaan sävellysluonnoksiamme soittajien soittamina. Olemme saaneet palautetta töistämme soittajilta ja opettajilta. Tietysti olemme samalla oppineet myös toisiltamme. Työpajakertojen välillä olemme työstäneet ideoitamme eteenpäin aina sävellyksiksi asti.

Soittajien kanssa työskentely antaa paljon

Hankkeen mahdollistama soittajien kanssa työskentely ei ole itsestäänselvyys varsinkaan meille säveltäjän polun alkuvaiheessa oleville oppilaille. Se on kuitenkin hyvin opettavaista ja antoisaa.

Ammattimuusikot tuntevat soittimensa ja osaavat kertoa, mitä soittimella on mahdollista tehdä. En ennen hanketta ollut erityisen perehtynyt huilun tai klarinetin soittotekniikoihin tai siihen, mikä näillä soittimilla on ylipäätään mahdollista. Ei minulla ollut selkeää käsitystä siitä, miltä esimerkiksi staccato kuulostaa klarinetilla. Enkä todellakaan tiennyt, mitä tarkoittaa pizzicato huilulla! Sellon erilaiset soittotekniikat ja mahdollisuudet minun oli helpompi kuvitella, koska olen entinen viulisti. Kuitenkin sello ja viulu ovat hyvin erilaiset soittimet, ja olen oppinut projektin aikana myös näistä eroista.

Sävellän usein käyttäen nuotinnusohjelmaa apunani. Nuotinnusohjelma osaa imitoida soitinten ääniä jonkin verran. Se ei kuitenkaan osaa soittaa oikein laajennettuja soittotekniikoita eikä edes kaikkia perustekniikoita. Jos haluan kuulla, miltä kuulostaa kun klarinetin läpi puhalletaan vain ilmaa, se ei nuotinnusohjelman kautta onnistu. Joudun käyttämään paljon mielikuvitusta miettiessäni, miltä lopputulos oikeasti kuulostaisi. Se, että pääsen kuulemaan näitä sävellykseni nuotinnusohjelmalle täysin käsittämättömiä soittotekniikoita oikeiden soittajien soittamana, on ollut sävellysprosessin kannalta erittäin tärkeää. Tuskin olisin uskaltanut käyttää näitä tekniikoita sävellyksessäni, jos en olisi päässyt testaamaan niitä soittajien kanssa. Soittajien kanssa työskentely on näin mahdollistanut minulle sen, että olen voinut kokeilla vapaammin erilaisia asioita ja uskaltanut poistua mukavuusalueeltani. Mukavuusalueelta poistuminen on tietysti aina hieman tuskallista, mutta se on myös todella kehittävää.

Soittajien kanssa työskennellessäni olen joutunut kohtaamaan myös sen, että kaikki ideani eivät ole hyviä. Joskus tietyn tekniikan käyttäminen sävellyksessä on tuntunut ajatuksena hyvältä, koska se on jossain muussa kontekstissa kuulostanut hyvältä. Kuultuani kohdan soitettuna olen kuitenkin joutunut toteamaan, ettei idea toimikaan sävellyksessäni. Myöskään kaikki ideat, jotka kuulostavat toimivilta nuotinnusohjelman midi-piipityksellä, eivät todellakaan ole sitä oikeasti! Nuotinnusohjelma soittaa kiltisti myös asioita, jotka eivät oikeasti mahdollisia soittaa oikeilla soittimilla. Lisäksi tietokoneella ei ole samoja rajoitteita kuin ihmisillä – oikeiden puhallinsoittajien pitää muun muassa hengittää välillä.

Olisi todella musertavaa tajuta, että jokin asia sävellyksessä ei toimikaan soittajien kanssa siinä vaiheessa, kun sävellys on tehty valmiiksi ja sitä harjoitellaan esitystä varten. Työpajojen hienous onkin siinä, että pääsemme testaamaan sävellyksiemme raakileet ja vielä ideatasolla olevat pienet palaset soittajilla. Saamme palautetta ennen kuin on liian myöhäistä ja pystymme hylkäämään ideat, jotka eivät oikeasti ole toteutuskelpoisia tai kuulosta siltä, miltä olimme ajatelleet.

Tätä kirjoittaessani olen tehnyt sävellykseni pitkälti valmiiksi. Odotan kuitenkin jännityksellä viimeistä työpajaa. Mahtaako sävellyksessä olla vielä kohtia, mitkä eivät toimikaan oikeilla soittimilla soitettuna niin kuin olin ajatellut? Mitä teen, jos näin on? Odotan myös palautetta, mitä saan soittajilta teoksestani ja myös teoksen nuotinnuksesta. Onko merkitäni selkeitä? Mitä voisin tehdä toisin? Mitä minun tulee muuttaa vielä viimeiseen versioon?

Sastamalan ja Pirkanmaan musiikkiopiston sekä Tampereen konservatorion sävellysoppilaita ja -opettajia workshopissa Pirkanmaan musiikkiopistolla Tampering Ensemblen kanssa.

Soittajien kanssa työskentely ei siis opeta meitä pelkästään soittimista ja soittotekniikoista vaan myös siitä, miten kyseisille soittimille nuotinnetaan. Soittajat osaavat kertoa, mitkä ovat vakiintuneet merkintätavat millekin asialle heidän instrumentillaan. He saavat myös mahdollisuuden vaikuttaa nuottiin ja kertoa meille, mitä merkintöjä he pitävät selkeimpinä ja miten he haluavat, että merkitsemme asioita nuotteihin.

Tampering Ensemblen soittajat ovat olleet mainio yhteistyötaho hankkeessa. He ovat lähestyttäviä, ystävällisiä, kannustavia, ennakkoluulottomia ja erittäin ammattitaitoisia muusikoita. He saavat ideamme eloon. On ollut ihanaa, kun soittajat ovat pohtineet meidän sävellysoppilaiden kanssa sitä, miten jokin asia saataisiin toimimaan. Ensimmäisessä työpajassa pohdin soittajien kanssa yhdessä muun muassa sitä, miten milläkin soittimella soitettaisiin ns. valaan laulua eli korkeaa utuista ulinaa. Soittajat myös soittivat sujuvasti ideani, joka oli vain piirustus paperilla ja kasa tunnelmaa ilmaisevia sanoja. Tämä oli hyvin rohkaisevaa ja auttoi minua paljon eteenpäin.

Foorumi saada sävellys esitetyksi

Hanke tarjoaa meille oppilaille kaiken oppimisen lisäksi ainutlaatuisen foorumin saada teoksemme kuuluviin Tampere Biennalen ennakkotapahtuman konsertissa. Ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää saada sävellystään esitetyksi konsertissa. En tiedä, mikä on muiden sävellysoppilaiden laita, mutta ainakaan minun sävellyksistäni kaikkia ei ole esitetty missään. Eikä kaikkia varmasti tulla koskaan esittämään. Osa jää digitaaliseen pöytälaatikkooni sävellysharjoituksiksi.

Väitän, että harva säveltäjä kuitenkaan haluaa säveltää pelkästään säveltämisen ilosta. Osa iloa on kuulla oma sävellyksensä muusikoiden esittämänä. Uskon myös, että yksi suurimmista iloista säveltäjille on se, että muutkin kuulevat heidän musiikkiaan. Minun toiveeni säveltäjänä on, että onnistun sävellyksilläni välittämään tunnetilojani ja ajatuksiani. Jos sävellyksiä ei ikinä esitetä kenellekään, ei ole kuulijoita, joissa herättää tunteita ja ajatuksia.

On iso asia, että teokseni esitetään konsertissa. Toinen iso asia on sen esittävät soittajat. Saan sävellykseni esitetyksi ammattimuusikoiden soittamana. Ja vieläpä niiden samojen muusikoiden, joiden kanssa olen työskennellyt hankkeessa pitkin lukuvuotta sävellykseni parissa!

Tampere Biennalen ennakkotapahtuma
8.4.2026 klo 17.30–20.00
Kulttuuritalo Laikku